Matkablogi

Näinhän tää meni että puhelimen korjaus oli taas vain Thaimaalaista ystävällisyyttä tietämättä edes mihin ryhtyy.
Täällä kun on tapana vastata kaikkiin kysymyksiin yes yes vaikka ei olisi hajuakaan mitä kysymyksellä kysytään.

Kerron esimerkin; Kerran Bangkokissa pyysin taksikuskia viemään minut hotelliin ja kysyin kuskilta tietääkö hän paikan? No tottakai sen nyt jokainen ammattiylpeä taksari tietää, eikun matkaan.
Vaikka en Bangkokista paljon tiedäkkään niin aloin heti ihmettelemään kuskin suunnan valintaa, no se on varmaan vain lyhempi reitti.
Matkaa jatkettiin noin puol tuntia, mut mikäs se on ilmastoidussa taksissa istua keskellä Krungthepin ruuhkaa ja sattuipa olemaan kylmää kaljaakin mukana. Tunnin päästä kysäisin kuskilta tietääkö hän ihan niinku aikuisten oikeasti mihin mä olen haluamassa ja silloin hän alkoi jo vähän epäilemään tietojaan.
Kuski ajoi sivuun ja toisilta taksikuskeilta neuvoa kysymään, yllätys suunta oli ihan toinen mihin oltiin ajeltu ja kuski kohteliaasti anteeksi pyydellen soli soli näytti autoaan että jatketaan matkaa. Sanoin kuskille soli mak mak ja hyppäsin taksin kyytiin joka osasi neuvoa oikean tien.

Katsotaan saanko puhelimen korjattuna takaisin vai en.

Ilta meni sitten fudista katellen ja saatiimpa Kimppaporukalla 13 oikein vakion pohjaan, mutta olivat pojat Suomessa taas pelannut haravana, saa nähdä mitä saadaan. Tänää sunnuntaina sitten uutta haravaa sisään ja fudista katellen se menee tämäkin ilta, täällä kun ensimmäiset vakio kohteet alkaa ilta yhdeksältä Suomessa klo 16.00.